olenko epäonnistunut kun pyydän apua ulkopuolelta?

Moi! ajattelin pikaisesti tulla kertomaan missä mennään tällä hetkellä meidän perheen hermoja raastavassa teinin koulunkäynnin ongelmassa tai siis siitä ettei käy koulussa. Kirjoitin siitä jo aiemmin , enkä nyt availe muutenkaan kaikkea, mutta mitään suurta ongelmaa ja syytä lintsaukselle ei ole unirytmien lisäksi löytynyt.

Nyt on alkanut yhdeksäs luokka ja ollaan oltu huolissamme miten jatkosuunnitelmien käy jos ei saada poikaa nyt rytmiin takaisin ja käymään koulua.

Käytiin lastensuojelussa (jonotettiin helmikuusta elokuuhun) kun itse pyysin uutta tapaamista seiskaluokan lopussa käydyn keskustelun jälkeen. Pitkän jonotuksen jälkeen siis päästiin lastensuojelun tapaamiseen. Tässä on siis suuri ero siihen kun seiskaluokan lopussa jouduttiin menemään lastensuojelun tapaamiseen koulun tehtyä ilmoituksen lintsauksesta. Jännitettiin miehen kanssa kovasti mitä siellä sanotaan ja arvostellaanko meitä meidän epäonnistuessa pojan kasvatuksessa tai jotain. Mä itkin paljon ja pelkäsin, että poika otetaan meiltä pois. Koin tosi pahaa syyllisyyttä kun en saanut poikaa käymään koulussa. Kun tultiin pois tapaamisesta oli meillä helpottunut ja luottavainen olo. Ei oltu epäonnistuttu, ollaan yritetty ja tehty parhaamme. Poika on fiksu ja mukava, ei vaan nyt jostain syystä pysty sitoutumaan sopimuksiin koulunkäynnistä yms. Sovittiin, että otetaan yhteyttä helposti jos alkaa menemään kasillakin huonosti. Kasi alkoi hyvin. Poika pääsi erityisluokalle ja Kävi innolla koulua. Sitten alkoi lipsumaan taas , eikä lastensuojelussa vastattu kun yritin ottaa yhteyttä. Jatkettiin uhkailu kiristys ja lahjonta tyylillä ja poissaoloja oli, vaikka kaikki rästit sai jollain lailla tehtyä. Helmikuussa pyysin opettajaa tekemään uuden ilmoituksen ja nyt elokuussa päästiin tapaamiseen. Oon sitä mieltä, että jos jotain apuja on mahdollista saada ja ei itse pärjätä niin ne otetaan vastaan.

Tapaaminen meni niinkuin viimeksikin, vaikka olikin uudet ihmiset sosiaalityöntekijöinä. Poika puhui hienosti ja myönsi syyn olevan hänessä. Muistutin sosiaalityönteksijöitä, että ongelma on ollut jo kauemmin ja nämä sopimukset on tehty ennenkin, silti haluttiin antaa pojalle mahdollisuus alkaa käydä kunnolla koulua. Sovittiin soittoaika kolmen viikon päähän ja jos ei toimi niin anotaan poika perhetyön/lastensuojelun asiakkaaksi,sieltä sitten saataisiin tarvittaessa palvelu jossa sosionomi tulee herättämään

ja puhumaan pojan kanssa. Mä en pidä tota asiakkuutta huonona, jos tosiaaan saadaan apua omaan arkeen ja jotain mikä auttaisi poikaa käymään koulussa. No poika kävi yhtä epäsäännöllisesti koulua, joskus oli kokopäivän  paikalla, toisena kokopäivän pois, joskus pari tuntia pois yms. Laitoin viestiä jo kahden viikon päästä, että ei tuu mitään, mun voimat loppuu ainaiseen wilman kyttäämiseen , puhelimella roikkumiseen töissä, kun yritän saada pojan ylös sängystä. Sovittiin , että anotaan perhetyötä ja viikon päästä yuli viesti, että päästään perhetyön pariin. Odotan innolla, poika ei ota kantaa ja mies murisee, että jos auttaa, niin tulkoon. Ensi viikolla lastensuojelusta ja yksityisestä perhetyöstä tulee meille ihmisiä kertomaan ja juttelemaan asioista ja tehdään sopimuksia. Olen huojentunut.

Toivottavasti saadan arki rullaamaan tai vaikka ongelmat mitkä koulunkäyntiin vaikuttaa, selviämään, ulkopuolisen avulla. Vaikka meille sanotaan, että ei olla epäonnistuttu ja poika ei ryyppää ja pyöri iltakausia ulkona niin silti tuntuu pahalta, että joutuu pyytämään apua kun ei itse pärjää. Mutta mulle oli helpotus tajuta, että voi pyytää apua. auttaako se, se selviää myöhemmin. Toivotaan !
Tällä viikolla poika on ollut luvalla kotona, on flunssan kourissa ja pikkukuumeessa. Nyt hellitään kun kerrankin ottaa hellyyttä avoimesti vastaan ja ehkä huomenna palataan arkeen, vielä hetken omin avuin, ensi viikolla selviää miten jatketaan. Kerron kun selviää lisää. Onko sulla kokemuksia lastensuojelun /perhetyön asiakkuudesta? Miltä sinusta tuntui, saitko apuja? mitä mieltä oot muuten asiasta, onko ok pyytää apua?
Palaan pian!

meidän perheen herkkuhampurilainen (sis reseptin)

Moi! Päätin jakaa teille meidän perheen lempi hampurilais reseptin! Kun itse alettiin näitä tekemään , ei olla enää palattu vanhaan. Toki uusiakin testaillaan, mutta perusresepti pysyy samana.
Aiemmin kotihampurilaiset maistui jollain lailla, muttei ollut mikään hitti Tehtiin pihvit nauta-sika jauhelihasta ja korppujauhot,kananmunat yms sekaan. Ihan ok , mutta jotain puuttui.
Mies bongasi Akseli Herlevin vaasan mainoksen telkkarista ja etsi sivut netistä tästä mahtaviin hamppari herkkuihin , mutta nyt reseptejä on tullut paljon lisää, eikä enää muisteta mistä kaikki alkoi. Mutta jaankin teille meidän muokkaaman ja meillä käytetyimmän burgeri reseptin. Pohjana Akseli herlevin vaasan sivuilla ollut ohje ja tää on meille muokkaantunut herkku!
meillä on suursyömäreitä, pojat ja mies syö aina 2 (joskus 2,5)ja minä 1- 1.5 hampurilaista.
Herkku hampurilainen ( tästä tulee 6 pihviä)

800g naudan jauhelihaa
pippurisekoitusta
(meri)suolaa

tee jauhelihasta isoja lihapullia. Mä teen 400g.ta 3 palleroa.
tee palloista tasaisia pihvejä, ei ihan littania n. 1cm -1.5cm paksuisia.

paista pihvit kuumalla pannulla (ei tarvitse edes rasvaa) laita pihvien kummallekin puolelle suolaa ja pippuria
paista maun mukaan kypsäksi, puoliraa`aksi yms.
Voit myös halutessasi lisätä aurajuustoa tai muuta juustoa paiston loppuvaiheessa, että juusto sulaa pinnalle.

Meillä siis aurajuustoa paksut viipaleet tai mausteista juustoa, esim savujuusto tai cheddar

Juustoa maun mukaan
salaattia (mielellään rapsakkaa, esim jääsalaattia)
tomaattia 1-2 viipaletta /hampurilainen
punasipulia pari rinkulaa/hampurilainen
pieni luraus sinappia
majoneesia tai kastiketta maun mukaan, mä tykkään ilman, pojat taas lutraa kastikkeiden kanssa
suolakurkkua jos tykkäät (mä en välitä)

Joskus paistetaan väliin pekonia ja kananmunia niin tulee extra ruokaisia. kananmunista tulee just sopivia kun paistaa lettupannulla (mistä tulee pikkulettuja)
mutta ei tosiaan tartte mitään erikoista, on ihan tosi hyvää muutenkin!
helppoa ja hyvää! Me tykätään noista sileistä kiiltävistä vaasan gourmet hampurilais sämpylöistäklik toki niissäkin makuasiat vaikuttaa.


Tässä herkkuresepti olkaa hyvä! Toivottavasti maistuu! Laitahan kommenttia jos testaat!
Teettekö te kotona hampurilaisia? Meillä siis teinipojat, siksi isot pihvit on must, voit tehdä pienempiäkin jos teillä pieniä lapsia tai muuten pieniruokaista porukkaa.
Kylkeen voi laittaa valmiita ranskalaisia tai bataattiranuja tai tehdä itse, on kyllä niin ruokaisia, ettei välttämättä kaipaa mitää extraa.
nyt lähden valmistautumaan yöunille Hyvät yöt ja kivaa viikonloppua!

syyshankintoja teineille , äidin ja teinin valinnat

Moi! Syksy on sapunut ja meillä niinkuin monessa lapsiperheessä mietitään vaatehankintoja. Joskus se oli helppoa, kun osti vaan vuodenaikoihin ja tarpeeseen sopivat vaatteet. Nykyään kun on teinejä, mikään ei kelpaa, tai ainakaan mun valitsemat ja budjetissa olevat vaatteet. Aina kun luulet jo oppineesi teinien maun ja tyylin, onkin muoti muuttunut ja ne edellisvuoden on ihan vanhanaikaisia ja tylsiä.Eikä ne kyllä enää päällekään mahdu.Meillä tosin vanhemmalta jää vaatteita nuoremmalle ja ne on kyllä hyvin kelvannut, isoveli on muotia seuraava ja tarkka tyylistään. Pikkuveli kulki kuudennelle luoklle asti äidin valitsemissa vaatteissa, mutta usein itse sekoitti jotain aivan outoja yhdistelmiä. Muoti ei kuulunut hänen lempijuttuihin. Isoveli taas on ollut pienestä asti tarkempi ja seurannut esim pikkug.n tai muiden sillä hetkellä pinnalla olleiden tyyliä.

Farkut on edelleen in ja kaikki kummankin pojan farkuista on ainakin jonkin verran reikäisiä (ostettaessa jo) kummallakin oli viime talvena ehjemmät housut, minkä alle sai kalsarit. Edellis vuonna isompi poika kulki reikäisissä housuissa ja jalat oli aivan tummanpunaiset. Tässä tyyliä mitä luulen että pojat voisivat käyttää. Tai lähinnä pienempi, hän ottaa minut vielä mukaan ostoksille. klik 

teinin  mielipide; ihan jees, voisin käyttää (oho!!)

klik

Teinin mielipide, ihan kauheet ein laittais jalkaani (mikä ihme näissä muka on vikana?)

mun valinta

teinin mielipide: ihan ok, mutta sais näissä reikiä olla.. (helkkarin reiät..)

takin hankinta on myös edessä nuoremman pojan kaikki takit on pieniä

klik

teinin mielipide: takki ok , kuvio huono (no osittain osu)

klik

teinin mielipide: ei! (en tajuu..)

mun valinta

teinin mielipide: hyi hitto!(okei, ei sitten)

teinin valinnat:

teinin suosikit



äidin mielipide:ihan liian rikkinäiset, aika rumat.
teinin suosikki



Äidin mielipide: ihan ok, voisin ostaa.


eli tässä meidän valinnat. Kumpikaan ei nähnyt toisen valintoja etukäteen. Kaupaksi valitsin zaran, koska sieltä on paljon osteltu viimeaikoina, pojat löytää mieluisia vaatteita ja äidin budjettikin kestää. Isompi poikahan ostaa kaikilla tienaamillaan rahoilla itse vaatteita, mutta nyt kun on armeijassa , tarvitsee taas äidin ja isän avustuksia.Tää siis täysin haaveilua, vielä ei olla ostettu mitään. Musta oli vaan hauska nähdä kohtaako meidän maut.
Saatko ostaa teineillesi vaatteita, tai siis hyväksyvätkö he valintasi? Onko teillä lemppari kauppoja missä käytte?
Lahjoin muuten pojan tähän mukaan 2e palkalla ;) Muuten ei olisi suostunut /ehtinyt osallistua..

liikutaanko teidän perheessä liikaa vai liian vähän, kuka sen määrittelee?

Moi! Olen seurannut instagramissa ja blogeissa paljon nuoria urheilullisia naisia ja nyt he ovat alkaneet saamaan lapsia. on hauska seurata odotuksia,vauva aikaa taaperoksi kasvamista ja olen todella yllättynyt siitä, miten nopeasti monet tulevat normi mittoihin
Toki kaikki tai ainakin kaikki seuraamani ihmiset ovat olleet valmiiksi jo hyvässä kunnossa ja jatkaneet treenejä mahdollisimman pitkään raskauden edetessä.
Itse harrastin lapsuuden ja esiteiniän aikaan vaikka mitä, voimistelua,yleisurheilua,balettia, diskotanssia, hiihtoa, laskettelua , ratsastusta yms. Mistään en innostunut erityisesti, vaan yleensä mulla oli yksi harrastus kerrallaan.
Perheenä lasketeltiin, hiihdettiin ja pyöräiltiin. Kesäisin käytiin marjassa , syksyllä sienessä ja talvella hiihdettiin pitkiäkin lenkkejä.
Toki harrastin muutakin kuin urheilua, kuoroa,näytelmäkerhoa yms.
Mun selkä leikattiin yhdeksännellä luokalla ja vuodeksi jäi liikkumiset vähiin. Sitten olikin hankala päästä takaisin liikkeeseen kun oli jo tottunut liikkumattomaan elämään. Teini iässä muutenkin muut asiat täytti elämän.Aikuis ikään päästessäni innostuin aina välillä ryhmäliikunnasta uinnista yms. Lopulta kuitenkin into hiipui ja sohva kutsui. Sitten taas joku innostus ja hiipuminen.
Pojat syntyivät 1999 ja 2003 . Kummankin raskaudet oli vaikeat.

vähän huono valokuvasta napattu kuva, odotin nuorempaa poikaa n 28 viikolla.

Raskausmyrkytyksessä verenpaineet nousivat ja turvotus oli aikamoista. Liikunta jäi minimiin, koska olin sairaalassa miltei vuodelevossa monta viikkoa ennen vauvojen syntymää.
Kuopuksen syntymän jälkeen kilot tuntuivat jämähtäneen ja painoin pahimillaan 97kg, pituutta minulla on 164cm. Aloitin urheilut ja laihdutukset ryminällä ja sitten ne loppuivatkin samallalailla kuin seinään. Pojat sairastivat paljon, varsinkin nuorempi oli tosi astmaattinen ja oltiin sairaalassa usein. Oma itse unohtui helposti siinä väsymyksessä ja huolessa.

Ensimmäinen ryhtiliike tuli vähän kolmen kympin jälkeen kun onnistuin laihduttaman 27kg ja juoksin säännöllisesti ja kävin kuntosalilla. En innostunut liikunnasta oikeastaan yhtään vaan tein sitä pakonsanelemana laihtuakseni.
Pojat ovat kanssa harrastaneet aina jotain. Vauvana vauvauinnit. Pienenä kumpikin kävi temppukoulussa ja luisteltiin , pyöräiltiin yms.

Sitten tuli joukkuelajit jalkapallo , sähly ja jääkiekko, vällillä lisäksi uintia, vapaaottelua, yms.

Varsinki isompi poika on ollut aina liikunnallinen.Välillä on ollut pakko rajoittaa intoa, liikaa ei  kannata haalia harrastuksia. Joku vaihe oli haastava, ehkä kun pojat oli 13-15 ja 9-11 ,Meillä oli yksi auto ja kuskaaminen oli aikamoista palapeliä , yhden vein yhteen paikkaan ja toisen välillä toiseen . Oma liikunta jäi sitten taas kun aina kuskausten välissä mielummin seurasin poikien treenejä ja ja kannustin peleissä, oma itse taas unohtui.
Kun olin täyttämässä neljäkymmentä vuotta 4,5v sitten herätin itseni sohvalta ja aloitin juoksujalka vipattaa blogin (eri nimellä silloin) kirjoittamisen.

Silloin löysin liikunnan ilon! Jotenkin se vaan iski. Juoksulenkillä naapurin rouvan kanssa oli mahtavaa tsempata toisiamme ja fiilis lenkin jälkeen oli eufoorinen.
Huomasin liikunnan vaikutukset mielialaan, jos suututti, puin lenkkarit jalkaan ja juoksin räväkän lenkin, jopa helpotti. Nykyään juoksulenkit porukassa on aivan mahtavia ja välillä tulee purettua omia tuntemuksiaan lenkeillä kun on ollut poikien kanssa kaikenlaista.

Pojat ei tällä hetkellä harrasta mitään erityisesti, vanhempi on armeijassa ja liikkuu kyllä siellä.. Ja nuorempi käy kuntosalilla 1-3krt viikossa (isoveli on opettanut liikkeet ja sarjat ja tekniikat)Nuoremman kanssa etsitään uutta kiinnostuksen kohdetta jostain säännöllisestä liikunnasta, sekin voisi auttaa koulunkäynnissä tai ainakin nukahtamisessa, ei siitä ainakaan haittaa ole, pitää olla muutakin kuin pleikkarit ja kännykät jotka nykyään täyttää pojan illat.
Vinkkinä pienten lasten vanhemmille sanon, ettei kannata stressata harrastuksista. Yhdessä touhuaminen, luonnossa liikkuminen pyörälenkit yms on tosi tärkeitä ja hyviä. Joskus työssäni lastenhoitajana olen törmännyt siihen , että haetaan päiväkodista ja juostaan tukka putkella joka päivä johonkin harrastukseen, siinä väsyy lapset ja vanhemmat. Toiset taas kokevat huonoa omaatuntoa jos ei 2vuotiaalla ole vielä harrastuksia, ei tarvitse ollakaan! Jotkut tarvitsevat ja kaipaavat eneemmän ja toiset vähemmän. Stressiä ei kannata harrastuksista ottaa! Meillä pojat on saanut itse valita harrastukset ja välillä olen heille esitellyt jotain lajeja ja välillä joutunut toppuuttelemaan kun olisivat joka päivälle halunneet jotain. Nyt armeijassa ollessaan vanhepi poika on kokenut liikunnallisuutensa pelkästään positiivisena, hän jaksaa liikkua ja uudetkin jutut oppii helposti.
Eli harrastetaan yhdessä ja erikseen, mutta ei stressata , jookos! Miltäs teillä näyttää liikuntakalenteri?
Kuulostaako nää meidän perheen jutut tutulta?
Kivaa loppu viikkoa, mä palaan pian!

hermoja repivät aamut ja teiniangstia

Moi!
 Ajattelin valottaa teille vähän meidän arjesta. Meillä ei siis ole mitään erityisen vaikeaa erityis lasta tms, mutta haasteita kyllä löytyy.  Vanhemmalla pojalla on lukihäiriö ja koulunkäynti oli haastavaa. Yhdeksännellä luokalla helpotti kun hän pääsi erityisluokalle ja opettaja oli aivan mahtava. Ysi luokka sujui loistavasti ja numerot nousi tosi hyvin. Keväällä hän valmistui putkimieheksi ja olen kyllä ollut tosi ylpeä. Tottakai on ollut kaikenlaista,Puhelimesta loppui aina akku kun lähdettiin johonkin ja minä etsin poikaa pitkin poikin hakunilaa.Aina lähti kiltisti mukaan  kun hänet löysin. Kavereita on ollut aina paljon ja meillä on ollut aina se ajatus, että kavereita saa tulla meille ja ruokaa on kaikille. Vieläkin noi nyt 19-22 vuotiaat miehen alut on tosi tervetulleita meille. Nyt poika on armeijassa, mikä tuntui vaikealta mulle alussa, jotenkin tuntui lopulliselta ja haikealta luopua .Nyt ollaan totuttu , että poika on viikot armeijassa

ja useimmiten viikonloput kotona.Itsekin hän alkaa tottumaan ja pääsi viime viikolla aliupseeri kouluun , eli on armeijassa vuoden. Laittelee viestejä usesti viikon aikana.Meillä on tosi hyvät välit nykyään , vaikka just ysi luokalla mekin otettiin usein yhteen ja mä sain tiukkoja neuvoja, minkälaisissa vaatteissa saa ja kannattaa ulos lähteä.Nyt kun tulin maaliin maratonilta hcm.ltä, niin poika oli ystävineen katsomassa ja lauloivat minulle suunnatun jalkapallo kannatuslaulun, ihan loistava fiilis!Nykyään välit siis jo hyvät ja meidän on helppo puhua asioista.
Pikkuveli 15v on nyt sitten siinä mahtavassa murrosiässä. Koulunkäynti on takkuillut jo pitempään. kasi luokalla pääsi erityisluokalle. Lintsaus on ollut vahvasti ongelmana seiskaluokalta ja sen tiimoilta ollaan käyty keskusteluja koululla ja lastensuojelussa. Taas on käyty lastensuojelussa ,mun omasta tahdosta, kun nyt on viimeinen vuosi peruskoulua ja pojalla tosi sekaisin rytmit. Aamulla on hankala herätä

ja illalla pitää ottaa puhelin yhdeltätoista pois, ettei valvo koko yötä. Poika on fiksu ja hyvää seuraa , hyvä puhumaan ja pidetty kaverien keskuudessa.Viihtyy kotona, eikä juopottele. Nyt aamuisin on hankalaa ja ärräpäät lentää kun yrittää herättää uneliasta poikaa. Joskus ajattelin, että vanhemmissa pitää olla vikaa jos ei saa lastaan kouluun. Just. En tiedä millä systeemillä pystyisimme pojan herättämään kun kuitenkin pitää töissäkin käydä. Välillä herää itse, usein ei. Ärsyttävä ja hermoja raastava tilanne.Ehkä ollaan tehty jotain väärin, mutta on annettu arestia, pelikieltoa puhelinkieltoa,yritetty lahjoa jollain jos käy koulua kunnolla.mutta mikään ei ole kunnolla onnistunut. Kun käy koulussa suoriutuu hyvin.Tekee hyvin hommia ja ottaa muut kiinni.Mulla on välillä todella hermot kireellä tän tilanteen takia

.Poika lupaa, mutta ei se onnistu. Nyt saatiin lastensuojelulta lupaus , että jos koulu ei muutaman viikon sisällä lähde sujumaan, tai siis poissaolot jatkuu, saadaan apuja lastensuojelun yhteistyökumppaneilta. Sieltä on mahdollista saada apua nuoren herättämiseen ja kouluun lähettämiseen ja keskutelkeskustelevat pojan kanssa. En tiedä, mutta ehkä se auttaisi. Kaikkea pitää kokeilla. Pojalla on lukihäiriö ja oppimisvaikeuksia, niin koulun käyntikään ei ole ihan helppoa.
Rakastan poikia valtavasti ja toivon heille parasta, siksikin tälläinen repii hermoja. 15v on hankala ikä, eikä silloin oikein ymmärrä, että tälläisellä on vaikutusta tulevaisuuteen. Toivottavasti saadaan asiat rullaamaan.
Tässä siis pikavalaisu tähän hetkeen.
Nyt meen nukkumaan ja palaan pian. Onko teillä vinkkejä tai omakohtaisia kokemuksia, kaikki vinkit otetaan vastaan.

blogin alku

Moi! Olen miettinyt jo kauan toisen blogin perustamista, juoksujalkavipattaa keskittyy enimmäkseen minuun ja mun juoksu ja treenijuttuhin ja tämä uusi keskittyy enemmän meidän perheeseen, tai ainakin mun ja teinien välisiin ristiriitoihin, ajatuseroihin, yhteisiin juttuihin yms. Välillä syvällisemmin ja välillä huumorin kautta vertailemalla meidän ajatusmaailmojen eroja. Ainakin tänään nuorempi poika 15v lupasi olla mukana kertomassa ajatuksiaan, sitähän ei koskaan tiedä, mitä mieltä hän huomenna on..
Isompi poika on tällä hetkellä armeijassa ja todennäköisesti vähemmän mukana näissä. 19 v on sitä paitsi jo kasvanut pahimpien teini angstien yli ja usein auttaa meitä ymmärtämään veljensä teinimyllerryksiä. Lasken hänetkin vielä teiniksi, en tiedä milloin alan ajattelemaan häntä ihan aikuisena.

tästä kuvasta on varmaan melkein kymmenen vuotta aikaa. perhe reissulta pärnusta.

Ajatus on vähän päiväkirjamaisesti kertoa miten menee ja mitkä fiilikset ja välillä verrata meidän makuja tai ajattelutapoja eri asioista. Ehdotelkaa ihmeessä mistä haluatte kuulla ja kertokaa omia kokemuksia;)
Pojat on kumpikin syntyneet keskosina, esikoinen painoi syntyessään 1500g ja kuopus 1930g. On ollut infektio astmaa, korvatulehduksia , oppimisvaikeuksia yms ja musikaalisuutta,liikunnallisuutta, hyvää käytöstä ja paljon ylpeyden aihetta.
Kuopuksen koulun kanssa on haastetta ja siitä tulee varmasti täälläkin kerrottua.
Toivottavasti tästä blogista on iloa ja ehkä vertaistukea muillekin teinien vanhemmille tai muuten asiasta kiinnostuneille.
Kysyin pojalta 15v tähän alkuun jotain alkusanoja, niitä ei osannut kertoa, mutta kun pyysin kertomaan minusta, alkoi tarinaa tulla: sä oot semmonen joka luulee pystyvänsä kaikkeen,mutta silti pyörryit tallinnassa ja jouduit sairaalaan (tää oli pojalle tosi kova juttu, tästä blogitekstiin ja palaa siihen aika ajoin).Sit sä oot sellainen urheiluhullu, jatkuvasti jossain juoksemassa, mutta punnertamisessa oot tosi huono(niin oonkin..)Sä käytät lippistä vinossa ja se näyttää tosi nololta (hah, mä en tosiaan oo asetellu lippistä vinoon, se vaan joskus menee silleen)

tän näytti heti mun instagramista.. tässä siis sauvakävelyllä lippa vinossa kaverini Tiinan kanssa ;)
No tässä tää tälläkertaa , palaan pian ! Toivottavasti mielenkiintoisten juttujen kanssa, mulla on vaikka mitä postausideoita ja kuuntelen mielelläni muidenkin mielipiteitä ja ideoita postauksiin.