olenko epäonnistunut kun pyydän apua ulkopuolelta?

Moi! ajattelin pikaisesti tulla kertomaan missä mennään tällä hetkellä meidän perheen hermoja raastavassa teinin koulunkäynnin ongelmassa tai siis siitä ettei käy koulussa. Kirjoitin siitä jo aiemmin , enkä nyt availe muutenkaan kaikkea, mutta mitään suurta ongelmaa ja syytä lintsaukselle ei ole unirytmien lisäksi löytynyt.

Nyt on alkanut yhdeksäs luokka ja ollaan oltu huolissamme miten jatkosuunnitelmien käy jos ei saada poikaa nyt rytmiin takaisin ja käymään koulua.

Käytiin lastensuojelussa (jonotettiin helmikuusta elokuuhun) kun itse pyysin uutta tapaamista seiskaluokan lopussa käydyn keskustelun jälkeen. Pitkän jonotuksen jälkeen siis päästiin lastensuojelun tapaamiseen. Tässä on siis suuri ero siihen kun seiskaluokan lopussa jouduttiin menemään lastensuojelun tapaamiseen koulun tehtyä ilmoituksen lintsauksesta. Jännitettiin miehen kanssa kovasti mitä siellä sanotaan ja arvostellaanko meitä meidän epäonnistuessa pojan kasvatuksessa tai jotain. Mä itkin paljon ja pelkäsin, että poika otetaan meiltä pois. Koin tosi pahaa syyllisyyttä kun en saanut poikaa käymään koulussa. Kun tultiin pois tapaamisesta oli meillä helpottunut ja luottavainen olo. Ei oltu epäonnistuttu, ollaan yritetty ja tehty parhaamme. Poika on fiksu ja mukava, ei vaan nyt jostain syystä pysty sitoutumaan sopimuksiin koulunkäynnistä yms. Sovittiin, että otetaan yhteyttä helposti jos alkaa menemään kasillakin huonosti. Kasi alkoi hyvin. Poika pääsi erityisluokalle ja Kävi innolla koulua. Sitten alkoi lipsumaan taas , eikä lastensuojelussa vastattu kun yritin ottaa yhteyttä. Jatkettiin uhkailu kiristys ja lahjonta tyylillä ja poissaoloja oli, vaikka kaikki rästit sai jollain lailla tehtyä. Helmikuussa pyysin opettajaa tekemään uuden ilmoituksen ja nyt elokuussa päästiin tapaamiseen. Oon sitä mieltä, että jos jotain apuja on mahdollista saada ja ei itse pärjätä niin ne otetaan vastaan.

Tapaaminen meni niinkuin viimeksikin, vaikka olikin uudet ihmiset sosiaalityöntekijöinä. Poika puhui hienosti ja myönsi syyn olevan hänessä. Muistutin sosiaalityönteksijöitä, että ongelma on ollut jo kauemmin ja nämä sopimukset on tehty ennenkin, silti haluttiin antaa pojalle mahdollisuus alkaa käydä kunnolla koulua. Sovittiin soittoaika kolmen viikon päähän ja jos ei toimi niin anotaan poika perhetyön/lastensuojelun asiakkaaksi,sieltä sitten saataisiin tarvittaessa palvelu jossa sosionomi tulee herättämään

ja puhumaan pojan kanssa. Mä en pidä tota asiakkuutta huonona, jos tosiaaan saadaan apua omaan arkeen ja jotain mikä auttaisi poikaa käymään koulussa. No poika kävi yhtä epäsäännöllisesti koulua, joskus oli kokopäivän  paikalla, toisena kokopäivän pois, joskus pari tuntia pois yms. Laitoin viestiä jo kahden viikon päästä, että ei tuu mitään, mun voimat loppuu ainaiseen wilman kyttäämiseen , puhelimella roikkumiseen töissä, kun yritän saada pojan ylös sängystä. Sovittiin , että anotaan perhetyötä ja viikon päästä yuli viesti, että päästään perhetyön pariin. Odotan innolla, poika ei ota kantaa ja mies murisee, että jos auttaa, niin tulkoon. Ensi viikolla lastensuojelusta ja yksityisestä perhetyöstä tulee meille ihmisiä kertomaan ja juttelemaan asioista ja tehdään sopimuksia. Olen huojentunut.

Toivottavasti saadan arki rullaamaan tai vaikka ongelmat mitkä koulunkäyntiin vaikuttaa, selviämään, ulkopuolisen avulla. Vaikka meille sanotaan, että ei olla epäonnistuttu ja poika ei ryyppää ja pyöri iltakausia ulkona niin silti tuntuu pahalta, että joutuu pyytämään apua kun ei itse pärjää. Mutta mulle oli helpotus tajuta, että voi pyytää apua. auttaako se, se selviää myöhemmin. Toivotaan !
Tällä viikolla poika on ollut luvalla kotona, on flunssan kourissa ja pikkukuumeessa. Nyt hellitään kun kerrankin ottaa hellyyttä avoimesti vastaan ja ehkä huomenna palataan arkeen, vielä hetken omin avuin, ensi viikolla selviää miten jatketaan. Kerron kun selviää lisää. Onko sulla kokemuksia lastensuojelun /perhetyön asiakkuudesta? Miltä sinusta tuntui, saitko apuja? mitä mieltä oot muuten asiasta, onko ok pyytää apua?
Palaan pian!