26 vuotta yhdessä, onko salaisuutta pitkään liittoon?

Moi! Monet on kysyneet minulta, mikä on salaisuutemme pitkässä parisuhteessa. Ollaan siis oltu yhdessä 26 vuotta . Minä olin tavatessamme 18 ja mieheni 19.
Voin kyllä heti romuttaa ajatukset salaisuudesta, ei sellaista ole. Ei ole oikotietä onneen. Ei ole yhtä helppoa ja oikeaa tapaa. On niin paljon tapoja kuin on parejakin. Mutta on asioita minkä takia olen ajatellut meidän pysyvän yhdessä. Tässä jotain listattuna, ne ei siis ole mitään ainoita ja oikeita tai ohjeita millä tavalla pitää elää, meille nyt on sopinut nämä tavat.
Kun tavatiin , mieheni oli armeijassa vielä muutaman kuukauden. Aloitettiin siis pakosta rauhassa ja ehdittiin tutustua viikonloppulomien aikana (niitä ei muuten ollut joka viikonloppu silloin) mä en ollut seurustellut koskaan aiemmin. Jotain lyhyitä juttuja joo, mutta ei koskaan seurustelua. Miehellä oli muutamia parin kuukauden juttua alla. Kun mies pääsi armeijasta , vietettiin aikaa melko tiiviisti yhdessä, mutta pidettiin kavereihin yhteys kokoajan. Eli mun mielestä yksi tärkeä asia on ollut :
KAVERIT : Mulla on ollut aina paljon kavereita ja vieläkin pidetään yhteyttä muutamien lapsuuden ystävien kanssa. He ovat olleet mukana elämässäni kokoajan, välillä vähemmän ja välillä enemmän.

aivan mahtava kuva! näistäkin kavereista on yksi vielä tiiviisti mukana kuvioissa!(tunnistatko minut)

Alkuun kavereita oli mukana enemmän , mutta lopulta jäljelle on jäänyt muutama tärkeä ihminen jotka ovat vieläkin elämässämme mukana.  Ovat olleet häissämme ja lastemme kummeina. Miehelläni on ollut vähemmän kavereita suomessa kun hän on muuttanut ruotsista 16 vuotiaana . Hänenkin pari tärkeintä on ollut mukana kokoajan . Välillä omiakin menoja omien kaverien kanssa, mutta myös juhlia ja illan viettoja yhteisten ja kummankin kaverien kanssa. Toki tässä vuosien varrella on tullut yhteisiä kavereita ja uusia kavereita töistä ja harrastuksista yms. Ystävät ja kaverit on tärkeitä!!! Mies on tietysti myös paras kaveri ja kumppani, mutta kyllä lapsuuden ystävien tai vaikka juoksukaverien kanssa jutut on erilaisia ja saa purkaa ajatuksiaan erilailla ja vaikka muistella vanhoja .

PERHE : alkuun asuttiin puoliksi mieheni äidillä ja puoliksi minun vanhemmilla.

sisko ja minä saimaan kylpylässä

äiti ja minä hartolassa

Välillä tietty myös omiemme luona kun maltettiin pysyä erossa toisistamme. Perheemme on olleet tosi tärkeitä meille, mun sisko tosi tärkeänä ja miehen veljet myös , kaksi veljistä asuu vieläkin ruotsissa. Ollaan käyty alusta alkaen miehen sukulaisilla iisalmessa ja minun sukulaisilla enonkoskella. Pojillekin on tullut tutuksi meidän tädit, sedät ,serkut ja mummot.

Nyt kummankin isovanhemmat ovat jo  kuolleet ja sukulaisten kanssa yhteydenpito on vähentynyt, ei onneksi katkennut kuitenkaan. Olen pitänyt aina tärkeänä omia juuria ja onkin ollut tärkeää, että pojatkin ovat nähneet mistä vanhemmat ja isovanhemmat ovat kotoisin ja missä viettäneet aikaansa. Mun vanhemmat ja miehen äiti ovat hoitaneet paljon poikia pienempänä ja mahdollistaneet seuraavan tärkeän asian:
YHTEINEN AIKA : ollaan saatu hyvän tukiverkoston takia pidettyä hyvin parisuhdetta yllä yhteisten illan viettojen tai kaveribileiden (nuorempana useammin, nykyään harvemmin) tai hotelli öiden tai mökkeilyn avulla. Vaikka ollaan paljon yhdessä, parisuhde voi jäädä arjen alle.

hääkuva 20 vuotta sitten

ollaan me joskus urheiltukin yhdessä

Meillä nuorempi poika sairasti pienenä paljon. Siis todella paljon 10kk vanhana hän joutui ensimmäisen kerran sairaalaan infektio astma kohtauksen takia ja 2.7kk ikään mennessä (silloin alkoi helpottaa) sairaala reissuja oli tullut jo kymmeniä , kerrallaan oltiin sairaalassa 2-10 yötä.  Minä yleensä yövyin sairaalassa hänen kanssaan ,muuten jaettiin olemiset, olihan meillä 4 vuotta vanhempikin poika. Tällä ajallakin pidettiin tärkeänä päästä välillä tuulettumaan, sairaana en vienyt poikaa hoitoon, joskus hän sairastui yöpyessään, mutta ei koskaan pahemmin. Jaksettiin varmasti yhdessä paremmin kun päästiin yhdessä välillä pois ympyröistä. Isommallekin pojalle yritimme järjestää omaa aikaa jommankumman meidän kanssa.
 OMA AIKA JA HARRASTUKSET .: kävin epäsäännöllisen säännöllisesti jossain harrastuksessa ennen lasten syntymää (ryhmäliikunta, uinti, kuntosali, kävely) ja lasten syntymän jälkeen myös, tosin välillä en harrastanut mitään. Mies kävi välillä paljon salilla , sitten se jäi. Moottoripyöräily oli miehen juttu nuorena, jossain vaiheessa luopui prätkästä, nyt on taas ollut prätkä muutamia vuosia. Se on miehen juttu ja minä välillä uskaltaudun pieniin reissuihin mukaan.  Mun juttu taas on juoksu (ollut jo 4.5v) ja juoksulenkit,juoksuystävät ja tapahtumat kuuluvat tärkeänä osana elämääni.

  mies tulee välillä tapahtumiin , varsinkin maratoneja on ollut katsomassa, se on ollut minulle tärkeää. Myös kavereiden kanssa omia iltamenoja yms on kiva välillä tehdä.
Muuten olen miettinyt , että joskus tuntuu, että ihmiset luovuttaa liian helposti. Toki kaikkia erimielisyyksiä ei saa korjattua ja varmasti silloin on ero ainut vaihtoehto.Riitoja on ja tulee olemaan . Minusta ne kuuluvat suhteeseen. Yleensä pienen pauhaamisen jälkeen ilma on puhdistunut ja asia on taas hyvin. Asiat kuitenkin pitää selvittää eikä jättää muhimaan.
Ollaan tässä kyllä vuosien varrella opittu tuntemaan toisemme. Toisen jotkut piirteet ärsyttää, mutta on oppinut sietämään niitä, toisen ei tarvitse muuttua sinun vuoksesi, jos vaatii muuttamaan itseään se ei varmasti toimi. Tosin toimiminen ja tavat on asioita joita voi muuttaa ja ne muuttuvatkin ajan kanssa.
RAKKAUS, LUOTTAMUS,YSTÄVYYS,ARJEN JA JUHLAN YHDESSÄ KOKEMINEN siinä niitä avaimia onneen :) Eli ei mitään rakettitiedettä . Kuuntele ja kerro itsekin mitä haluat.  Ei kaikki todellakaan ole mennyt aina täydellisesti. Olen mielestäni hoitanut enimmäkseen poikien asioita ja kuskaamisia, mutta toisaalta olen ottanut sen roolin enkä ole vaatinutkaan muuta. Siivous ja rahaasiat aiheuttaa joskus skismaa, mutta ne ehkä on niitä yleisimpiä kaikilla. on vaikea miettiä elämää  ilman toista, eikä edes halua miettiä. Koskaan ei voi tietää miten elämä kantaa, mutta tähetkellä on hyvä näin.
Mites sulla mikä on kantava voima tai tärkeimmät asiat teidän parisuhteessa? Tästäkin varmasti jäi osa pois mutta ehkä saitte ajatuksesta kiinni?
Meillä on yhteisiä kuvia jonkin verran, mutta mies on antanut luvan julkaista vain pari, siksi näin vähän kuvia..Luottamus ja rehellisyys siis;) Kaikista lapsuuden ystävistä ei ole kuvia tällä koneella , enkä jaksanut alkaa kaivella, te tiedätte , että olette tärkeitä!
Mä palaan taas!